Värjään hiukseni itseäni piristääkseni. Tai ehkä teen sen naamioituakseni, pukeutuakseni Normaaliksi. Ehkä ajattelen, että olisi piristävää olla Normaali, huomaamaton. Normaaleilla kaupunkilaisnaisilla ei ole kolmen sentin juurikasvuja hiuksissaan. Normaali ei erotu ainakaan negatiivisesti ja se jos mikä on nyt piristävä ajatus. Normaali voi olla näkymätön, sulautua joukkoon. Minua piristää nyt kovasti ajatus näkymättömyydestä ja sulautumisesta. Suojautuminen kaikenlaisilta itseeni kohdistuvilta takaisinpeilauksilta tuntuu houkuttelevalta ajatukselta. Haluan vain soljua läpi ihmisvilinän ja hoitaa asiani kuin en olisikaan.
Siksi en laita ystävän lahjaksi tekemiä kauniita korvakorujakaan korviini, vaikka ennen kaupungille lähtöä ihastellen sovittelenkin niitä. Uskon, että ihan pian koittaa aika, jolloin jaksan taas piirtyä esiin ja ottaa vastaan katseita, eleitä ja sanoja. Juuri nyt se kaikki on kuitenkin liikaa.
Ja minä sulaudun, ja minä toimittelen asioitani, jotka on hoidettava ennen lähtöä toiseen kaupunkiin. On esimerkiksi palautettava kirjoja, ensin yhteen ja sitten toiseen kirjastoon (ja sitten vielä kolmanteen ja neljänteen, mutta ei tänään). Raskaan kirjakassin kanssa vaapottaminen vaatii veronsa, toisen kirjaston aulaan päästessäni lysähdän kantamuksineni sohvalle ja keräilen itseäni ainakin vartin verran. Esitän selailevani yhtä kirjaa, vaikka todellisuudessa keskityn sisälläni vellovan pahan olon aallon tasaamiseen ja hengittämiseen. Lopulta olo tasoittuu ja saan noustua ja hoidettua tämän päivän velvollisuudet loppuun.
Palkitsen itseni reippaudestani ja poikkean lähellä olevassa lempipuutarhassani tutkailemassa kevään merkkejä ja hyvästelemässä tutut paikat, puut ja kasvit. Tämä paikka on ollut yksi kotini täällä, täällä olen kokenut aina sulautuvani, hyvällä tavalla. Täältä poistun aina eheytyneempänä ja hengittävämpänä. Niin nytkin. Läksiäisiksi kevään ensimmäinen västäräkki heiluttaa minulle hyvästiksi pyrstöllään ja ilmoittaa samalla melkein-kesän tulleeksi.
Hei hei ja tervetuloa.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
toivottavasti kaikki menee muutossa hyvin :) Tsemppiä. Peukut on ojossa!
kiits :) kyl se täst!
Lähetä kommentti