Olen oppinut tunnistamaan itsessäni ne merkit, jotka kertovat kaurapuuroharmaan, lattanan olon lähestymisestä, ja ymmärrän ryhtyä ruokkimaan itseäni ja aistejani asioilla ja tekemisillä, jotka havahduttavat minua kokemaan olevani tässä ja estävät vajoamasta ja hajoamasta harmaan muodottomuuteen. Pakotan itseni hyvien asioiden äärelle: nuoret koivunlehdet hautuvat kuuman veden kanssa kesän tuoksuiksi ja mauiksi, ja puikoille pääsee pahan päivän pelastukseksi säästettyä kullankeltaista, paksua lankaa, jonka neuloutuu kauniisti tarjoten välittömän palkinnon - ilon tekemisestä sekä todisteen siitä, että olen ja kykenen. Pienille asioille tarjoutuu taas suuria tehtäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti