torstai 15. huhtikuuta 2010

onni onnettomuudessa

Tiistaipäivän puheluproblematiikka jatkuu seuraavana päivänä:

Miten sä sait lääkärin kiinni, menitkö sä soittamaan sen sihteerille? Niin, lomalla soittoaikaviikolla, no eikös sulle sijaisen soitto käy? Jaa että seuraavalle viikolle sitä soittoaikaa, etkös sä ollut jo muuttanut silloin? Tää järjestelmä kuule hälyyttää heti jos täältä soitellaan potilaille joilla ei ole oikeutta hoitoon.


Että näin paljon kiinnosti potilaan jatkohoidon järjestäminen toisessa sairaalassa.

Hoh hoijaa.

Noh, lääkäri, jonka kanssa olin sähköpostiyhteydessä, tunsi tilanteeni ja vastuunsa ja hoitaa homman niin, että siirto ja jatkohoito onnistuu kuten asiaan kuuluu. Kiitos siitä.

Joka päivä muutto alkaa tuntua yhä paremmalta ajatukselta ja muutos alkaa näyttäytyä uhkan sijaan mahdollisuudelta. Se on mukava tunne.

Ja muutto tapahtuukin suunniteltua ja sovittua aiemmin. Tuttujen ihmisten kanssa tehdyissä epävirallisissa asumisjärjestelyissä saattaa näet joskus olla sellainen puoli, että ulos voi lentää milloin vain, huolimatta siitä mitä on sovittu. Joten koska ihminen ei voi olla "silmätulehduksen" vuoksi näin väsynyt, hän siis valehtelee ja häntä tulee rangaista. Eikä silläkään mitään väliä, vaikka hoidot olisivat nykyisellä paikkakunnalla kesken ja nyt vaarantuisivat tämän takia, sillä eihän lorvikatarria kuitenkaan saada sairaalassa hoidettua?

Nyt alkaa valjeta, että "ei kohdallista diagnoosia" tarkoittaa monille ihmisille synonyymia teeskentelijälle ja huijarille.

Noh, eipä siinä mitään, sillä onneksi minulla on edelleen toimivat jalat, joilla äänestää itseni ulos tällaisista tilanteista ja ihmissuhteista. Olen päättänyt valita valon pimeyden sijaan ja olla jäämättä vellomaan siihen kummalliseen katkeruuteen ja pahaan oloon, jossa ympärilläni tunnutaan kylpevän ja jota minulle yritetään tarjota. Kaiken eilisen hirveyden jälkeen herään tänään aurinkoiseen päivään yllättävän hyväntuulisena ja toiveikkaana. Olen kummallisen rauhallinen ja saan asioita järjestettyä. Tuntuu hyvältä, kaikki tulee menemään hyvin.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huoh.
Minulla on vihdoin kontrolliaika tiedossa. Odottelin ja ihmettelin ja sitten se yhtäkkiä tuli postilaatikosta. Nyt en tiedä miten niin nopeasti saan järkättyä jonkun lapsenvahdiksi! Ja kasattua ajatuksiani jotta osaan keskustella keuhkoihin kuulumattomista asioista riittävän selkeästi perustellen saadakseni lähetteen sellaiselle lääkärille, joka osaa ottaa kantaa.

Mihin muutat?

-junika-

än. kirjoitti...

Ollaanpas teillä päin ripeitä, täällä on kutsun kotiin putoamisesta kontrolliajankohtaan yleensä useampia viikkoja. Toivottavasti kaikki järjestyy ja osuispa sulle nyt joku viisas ja kuuntelukykyinen lekuri, pidän peukut ja varpaat pystyssä. Kirjoitellaan lisää siellä toisella foorumilla!