maanantai 1. maaliskuuta 2010

maanantai

On ihmeen levollinen olo. Kahvi maistuu mainiolta neljän päivän tauon jälkeen ja hemmottelen itseäni myös suklaalla, joka sekin on ollut kiellettyjen aineiden listalla viimeiset päivät. Olen heti aamusta herättyäni pesaissut kasvoni, vetänyt hiukseni ponnarille ja kiiruhtanut aurinkolasit päässä räntäsateessa sairaalaan verikokeisiin kahden edellispäivänä vessassa täyttämäni kanisterin kanssa, jotka olen luovuttanut laboratoriohoitajalle tutkittavaksi, ja nyt olen velvollisuuteni hoitanut ja voin asettua odottamaan. Maaliskuun loppuun on odotettava tuloksia, joten vielä odotuksen paine ei tunnu, vaikka tiedän sen nostavan päätään myöhemmin. Nyt yritän keskittyä saavuttamani hataran tasapainon ja harmonian ylläpitämiseen, jotta huominen sujuu hyvin. Huomenna tähän aikaan olen jo kotona uuden silmäni kanssa, jos kaikki menee hyvin (ja miksei menisi). Nyt on vain tiputeltava silmätippoja ja pysyttävä hyvällä mielellä ja etsittävä jostain edestänapitettava pusero, joka sopii päälle, ja kevyet sisäkengät. Sairaana makoilu ja lääkkeet ovat turvottaneet olemustani siinä määrin, että käytettävien vaatteiden varasto on kutistunut minimaaliseksi, enkä ole uusia vaatteita hankkinut, koska en ole pystynyt silmieni häikäisyoireen takia käymään kaupoissa ainakaan puoleen vuoteen, mutta ehkäpä löydän kaapista jotain edestä napitettavaa ylleni, että saavat hoitajat huomenna sitten kiinnitettyä anturit rintaani ja minut koneisiinsa.

Yritän miettiä, mitä muita asioita kannattaisi hoitaa ennen huomista, jonka jälkeen tulevien päivien toimintakykyni on minulle kysymysmerkki, koska en tiedä, millaiseksi näkökykyni väliaikaisesti eriparisten silmien ja sopimattomaksi todennäköisesti käyvien silmälasien kanssa muodostuu. Matkalla sairaalasta kotiin olen käynyt ruokakaupassa hakemassa ruokatarpeita, joilla pärjään viikon. Vielä jos jaksaisi siivota hieman sekä maksaa laskuja ja kirjoittaa muutaman sähköpostin, olisivatkohan asiat sitten siinä? Illalla on otettava rennosti, jotta jaksaa huomisen jännityksen - vielä ei juuri hermostuta, mutta tiedän tilanteen olevan huomenissa toisin. Nyt, kun alan ajatella asiaa, alan jo itse asiassa hermostua... en siis ajattele asiaa enempää, vielä. Laitan Madredeusta, hyvän olon musiikkia soimaan ja ryhdyn puuhailemaan asioita. Sitä ennen ehkä vielä pala pähkinäsuklaata.

2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Välillä mä olen sitä mieltä, että suklaa voisi oikeasti parantaa maailmaa! Ja vielä pähkinäsuklaa... ja vielä kahvin kera. Nam.
Viime syksynä tuli ihan "pikkaisen" syötyä tuota maailman parantajaa.
Hyvä että sait labraan asiat toimitettua.. Nyt sitten ootellaan. Taas.

än. kirjoitti...

Kyllä, oikeassa olet! Ei missään nimessä pidä aliarvioida suklaan parantavaa voimaa!