Hetken jo luulin, että kuume menisi pois. Sen suunta oli jo laskussa muutaman viikon ajan sen jälkeen kun lääkitystäni muutettiin annokseltaan pienemmäksi, mutta nyt kuumeilu on palaamassa. Ja väsymys, lamaannuttava väsymys. En tiedä, mitä tästä kaikesta ajatella ja ottaako lääkäriin yhteys ja kertoa tilanteesta. Eivätpä nuo lääkärit ole ennenkään osanneet sanoa mitään tästä kuumeilusta. Eikä siinä mitään logiikkaa tunnu olevankaan. Kesällä lääkitystä pienennettiin, minkä jälkeen kuume nousi heti, jolloin annos nostettiin ennalleen. Ja nyt kuume puolestaan hetkeksi putosi, kun tehtiin sama, joskin se nyt on siis tulossa takaisin. Huoh. Taidan vain kiltisti kärsiä ja seurailla tilannetta hetken ennen kuin älähdän. Ajatuksen töiden teosta, jota olen mielessäni jo levottomana pyöritellyt, saan kai sitten edelleen unohtaa.
Vaan jotain on tehtävä koossa pysyäkseen. Pyörittelen käsissäni puikkoja ja lankoja, etsin netistä neuleohjeita ja hellittelen mielessäni ajatusta blogista, joka liittyisi käsillä tekemiseen, tekemisen prosessiin ja kokemukseen sekä asioiden aistimiseen. Ne ovat asioita, jotka ovat kiinnostaneet minua ennenkin, mutta vielä enemmän sairastumiseni jälkeen - ehkä haluan kietoutua asioihin, jotka täyttävät aistini ja saavat minut tuntemaan itseni elossa olevaksi, olen miettinyt, ja nyt haluaisin edelleen paitsi siis kokea, niin myös jotenkin miettiä ja työstää tätä ajatusta kokemiseni luonteesta. Tuo blogi olisi sellainen, missä paitsi kuvaan tekemiäni asioita valmiina ja kirjaan ylös, mitä ja miten tein (muistaakseni ja jakaaksenikin, jos joku on kiinnostunut tekemisistäni), niin myös keskityn itse tekemisen ja kokemisen prosessiin ja sen kuvaamiseen. Tekemisen ilo ja sen kuvaaminen, siinä tuon blogin punainen lanka. Langat ja neulominen sykähdyttää tällä hetkellä eniten, mutta luulenpa, että tekstiksi ja kuviksi blogiini pääsisi muukin käsillä tekeminen - ompeleminen, ruoka-asiat, mitä nyt ikinä teenkään ja mikä jotenkin tuottaa iloa ja kutsuu kuvaamaan.
Innostuin! Tätä pitää miettiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei!
Löysin tänne sattumalta, omien vanhojen tekstien kommenttilaatikosta. Olen flickrin puolella myötäelänyt ajatuksissani, mutta nyt täällä. Ihana kirjoitus se jossa oli kursivoidulla neulomisella itsensä rauhoittamispätkä. Se on niin tuttua.
Hyviä asioita ja kynttilänvaloa, halaus,
Vii
Oi, yllätysvieras, tuttu poninhäntätyttö! Ihana nähdä sinua täällä, kiva kun löysit uuden koloni ja jätit jäljen itsestäsi (olitkin ensimmäinen jäljen jättäjä, jännä miten tämä tila avautuu nyt jotenkin ihan uudella tavalla kun jotenkin todella tajuaa, ettei olekaan täällä yksin :)). Kiitos noista ajatuksistasi. Minäkin olen vieraillut nurkkauksessasi, vaikken olekaan saanut jätettyä itsestäni merkkejä. Halaus sinulle kynttilänvalosta ja vaniljakahvin tuoksusta. Voi hyvin.
Lähetä kommentti