heleppoo

Olihan olo taas eilen. En jaksanut edes vinkua asiaa täällä, mittari näytti heti ylös noustessa ne tavanomaiset 37.5 ja maailmani velloi. Tänään on vähän parempi päivä fyysisesti, ja sehän tarkoittaa sitä, että kaiken maailman ajatuksille jäisi enemmän tilaa ja energiaa myllätä, jos antaisin niille mahdollisuuden esittäytyä. Vaan enpä anna! Tänään nimittäin kaikki tulee olemaan selkeää ja yksinkertaista, kun valmistaudun ensi viikon lääkärissäkäyntiin, jolla minusta tulee Potilas, Jolla On Diagnoosi. Vau. Lähtökohdat ja asetelmat suhteessa moniin lääkärireissuihini ovat aika erilaiset. Voin mennä vastaanotolle levollisin mielin, sillä nyt minulla on mitattavissa ja todennettavissa oleva ongelma, johon lääketieteellä on välineitä tarttua ja jonka olemassaoloa kukaan ei kyseenalaista. Lisäksi ongelmaan on olemassa vakiintuneita, luotettavia hoitoja. Aika mukavaa mennä lääkäriin, kun ei tarvitsekaan joutua vähän niinkuin syytetyn penkillä todistelemaan oireitaan, ja mukavaa on sekin, kun ei tarvitse arvuutella, tiesikö lääkäri asiasta paljoakaan, kun ei oireideni merkitystäkään tuntunut hahmottavan, ja voiko hänen ohjeistuksiinsa luottaa. Myös lääkärireissuun valmistautuminen on ihanan yksinkertaista, sinne vaan googleen diagnoosini ja lukemaan tästä rajatusta aiheesta - ei tarvitse plärätä läpi kaikkea mahdollista tietoa kaikista mahdollisista diagnooseista, jotka voisivat näillä oireilla tulla kyseeseen.

Kyllä on heleppoo.

Sinänsä kyllä hiukan ottaa päähän tämä tilanne. Kuinkas hauskaa se on, että toisen silmän näkykyvyn palauttamiseen tähtäävien hoitojen seurauksena näkö lähteekin, ja vielä molemmista silmistä? Eikä uuden ongelman aiheuttaneesta hoidosta edes ilmeisesti ollut sanottavaa hyötyä alkuperäisen ongelman korjaamisen suhteen, mikäli magneettikuvia on uskominen (oireita lääkitys jossain määrin helpotti). Hmph. Onneksi tämä uusi ongelma pitäisi olla korjattavissa ihan yksinkertaisella leikkauksella, vaikkakin silmien mukautumiskyky siinä kärsii ja saan kuulemma viiskymppisen silmät. Vaan onpahan sitten tämäkin leikkaus hoidettu pois alta, vaikkakin nelisenkymmentä vuotta aiemmin kuin arvelin sen olevan ajankohtainen; meikämummo se vaan painelee kirkkain silmin bingoon ja ompeluseuraan, kun muut ikätoverit kökkivät kaihileikkausjonossa, lälläslää!