tuumasi uuden sairaalan polin ylilääkäri minusta ja hoidostani edellisen hoitopaikkani suuntaan. No olikos viisasta muuttaa paikkakunnalle, jolta ei löydy lainkaan sellaista lääkäriä, joka ymmärtäisi jotain näistä oireistani ja osaisi hoitaa minua? Voi elämä! Onneksi junat kulkevat ja osoite on tuttu, joten hei vaan ja lycka till, täältä tullaan taas!
Oikeasti olen aika helpottunut. Hoitosuhteeni, se johon olen ollut pääasiassa tyytyväinen, saa jatkua toistaiseksi. Viis siitä, että joudun matkustamaan, jos saan sitä kautta asiantuntevaa hoitoa.
(Kaikenlaisista asioista sitä joutuu kyllä hitto vie huolta kantamaan. Moniulotteista on harvinaisen elämä.)
Tästä on hyvä rauhoittua viikonlopun viettoon. Koti alkaa olla sillä mallilla, että mukavan koti-illan puitteet alkavat olla kasassa: enimmät remonttipölyt on pyyhitty pois ja kauniilla uusilla lattioilla uskaltaa tassutella avojaloin. Iltapalatarpeet löytyvät nurkan takaa lähikaupasta ja läppärin ruudulta voi tiirailla elokuvaa kuunnellen samalla sateen ropinaa peltisiä ikkunalautoja vasten. Ei hullumpaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti