--Sanallistamisen ja jakamisen vaikeus - kyllä, todellakin. Ja toisaalta, on sanallistettava. Kirjoittaminen on aina ollut keinoni selviytyä ja hahmottaa asioita, ja vaikka sekin tuntuu nyt kovin hankalalta, on minun (jälleen) yritettävä. Ehkäpä kirjoitan ensisijaisesti itselleni, kyselläkseni itseltäni, mitä minulle kuuluu ja töykkiäkseni itseäni kohti ymmärrystä uudenlaisesta tilanteestani ja minästäni sekä ponnistellakseni sitä kautta kohti parempaa oloa. Tästä on toivottavasti tuleva oma koloni, jossa voin paitsi kysellä hankalia kysymyksiä ja vatvoa vaikeita asioita, niin myös vain olla, tarttua hyvää mieltä tuottaviin asioihin ja kirjoittaa itseäni kohti tilaa, jossa hengitys kulkee vapaammin.

Palasin miettimään sitä, miksi kirjoittamisesta on tullut niin ahdistavaa, miksi sitä kuitenkin kaipaan ja miksi ylipäänsä aloitin tämän blogin pitämisen. Ylläoleva katkelma on suora lainaus toisesta blogimerkinnästäni kohta kahdeksan kuukauden takaa ja siinäpä sanallistan syitä kirjoittamiselle. Voisikohan tästä tulla taas paitsi paikka miettiä vaikeita asioita, niin myös paikka, jossa voisin tarttua arkiseen kauniiseen ja hengittää?