keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Jaksaisikohan sitä taas ryhtyä pyrkimään ylös tästä yhdentekevyyden suosta ja ponnistelemaan kohti parempaa oloa ja mieltä. Vaihtoehtokaan ei houkuta, joten. Olen ollut niin väsynyt aloittamaan mitään, innostumaan mistään, sen jälkeen kun aina juuri valon kynnykselle päästyäni, kerta toisensa jälkeen, on tullut jotain, joka on taas suistanut minut takaisin sinne synkkään ja hataraan. On kai silti taas uskallettava, ei tästä näinkään mitään tule. Ehkäpä tällä kertaa käy paremmin.

Ei kommentteja: