erilainen iltapäivä

Terveisiä päivystyspoliklinikalta. 12,5 tuntia vatsa- ja kylkikipuisena polin käytävällä oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Lopputulemana voimme kuitenkin todeta, että ainakin sytky, keuhkot ja ylävatsan sisuskalut näyttäisivät olevan kunnossa. En ollutkaan ennen päässyt sydänfilmiin, se tuntui kyllä vähän ylimitoitetulta toimenpiteeltä suhteutettuna vaivoihini, mutta niin vain huomasin jo makaavani sängyssä lätkät raajoissani ja rinnassani koneeseen kiinnitettynä vieressäni hoitaja, joka ei paljon kysymyksistä näyttänyt pitävän, joten makasin kiltisti ja otin vastaan myös kaikki muut toimenpiteet, joilla minut muutettiin käyriksi ja numeroiksi. Siinä tuli oikein sellainen tunne, että vau, täällähän asiat toimivat, onpa tehokasta toimintaa! Tultuani kuitenkin passitetuksi kaksi kertaa vääriin tutkimuksiin turhaan hoitajien sekoiltua papereideni kanssa ja hukattua toisesta hoitopaikasta lähetetyn lausuntoni, vanuttuani käytävällä tunteja, tunteja ja tunteja ilman että kukaan olisi kysynyt tai kertonut mitään ja saatuani varovaisiin yrityksiini tiedustella tilannetta vain ärtyneitä kivahduksia kiireisiltä hoitajilta oli minun pakko tarkistaa arviotani. Noooo, ei siinä mitään, iltapäivä oli mielenkiintoinen ja opettava, opin paljon päivystyspolin toiminnasta, ja seura käytävällä oli hyvää, kun kohtalotoverien kanssa paransimme maailmaa ja löysimme historioistamme yhteisiä nimittäjiä. Yksinään olisi ollut aika ahdistavaa.

Ei oikein hyvin mene tämän kaupungin julkisella terveydenhuollolla, sen uskallan tämän kokemukseni, sen mitä näin ja kuulin, itse ja muiden potilaiden kertomuksista, perusteella todeta. Lisää resursseja terveyden- ja vanhustenhuoltoon. Nyt.