lomaa

Mutta ja jos. Sanoja, joiden käytöstä olen koettanut viimeiset viikot, joulun ajan ja kaiken mitä se tarkoittaa pakottamana, pitää lomaa. Hyvä niin. Huomaan, että lopetettuani ajattelemisen en ole itkenyt montaakaan kertaa ja että oloni on ollut muutenkin hieman parempi (sen jälkeen, kun olen saanut nukuttua joulun aikana syntyneen univajeen kiinni, kas kun silloin ei kaikelta kyläilyltä ollutkaan aikaa nukkua sitä tavanomaista 10-15 tuntia vuorokaudessa). Unissa en ole murheilta ja ajatuksilta välttynyt, ne tunkeutuvat yöhöni minulta kysymättä, mutta päivisin onnistun näemmä keskittymään hetkeen, jos haluan. Suunnitelmallisuuteni ulottuu seuraavaan teekupilliseen, mandariinin syömiseen tai korkeintaan uuden neuletyön suunnitteluun. Fyysisesti olo on murehtimista vältellen parempi, mutta mieli hankaa vastaan ja on levoton, hahmoton, jotenkin lamaantunut, jäsentämistä kaipaava. Mutta se jäsentäminen ja siitä seuraava tärinä ja pahoinvointi - ei, ei nyt, ei vielä. Ei vielä muttia ja jossia. Niiden aika on myöhemmin, pian. Jokin minulle kertoo, että nyt on koetettava kerätä voimia.